Kaikenlaista erikoista vaatehuonetta siivotessa tulee vastaan...
nimittäin äitini bilekengät 60-luvulta. Näillä on kuuleman mukaan hipattu monet vauhdikkaat Vaput ja rapukekkerit. Malli ja muodikas väri ovat kestäneet muodin oikut, sillä tänä päivänä malli voisi olla melko lailla suurtenkin brändien muotinäytöslavoilla esim. liehuvaan leveähihaiseen ja pitkään maximekkoon yhdistettynä oivaakin oivempi asun viimeistelijä.
Monen vaatteen kohdalla mietin, että olen varmasti ns. " hillonnut " nämäkin tarkoituksella, suurin tarkoitus on varmasti ollut se että tulen varmasti käyttämään näitä joskus periaatteella. Vaikka kengillä on ikää enemmän kuin minulla en ole niitä käyttänyt kertaakaan, joten istuinkin nyt alas ja testasin aluksi kuinka huimalta leveä noin 11 cm korko tuntui, noh jo platopohjaan tottuneena tosin niistäkin raskauden jälkeen vieroittuneena mietin ettei pohja ole hullumpi, perus tukeva hyvä korko.
Kääntelin kenkää ympäriinsä ja muutamista ulkoisista tanssiruhjeista huolimatta kengät olivat aivan mainiot ja mikä parasta... täysin ajan tasalla. Italialaista käsityötä, täyttä nahkaa, ei printattua liskoa vaan ehtaa joko liskoa tai käärmettä, merkistä ei enää juurikaan saa muuta selvää kuin loppuosan Graziella... eikä sillä niin väliä olekaan, pääasia olisi että kengät voisi eheyttää jonkinlaiseen kuntoon värin puolesta, kulumat piiloon päältä, korkolaput olivat ihme kyllä edelleen aivan kuin uudet.
Nyt vain se pitkä leveähihainen maximekko uupuu... hihat mekossa eivät vain saa olla liian pitkät, muuten tuhriintuu nimittäin niihin rapuihin. Suunnitelma lienee valmis, kunnostusaikaa on kosolti;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti