Keli rapsakoituu;-)

Nyt rapsakoituu kelin puolesta ihan tosissaan. Mukavaa ulkoilukeliä olisi toivomuslistalla,  jotta saataisiin kokeilla käytännössä kaikkien tämän sekä viime vuoden toppasusteiden koot ja toimivuudet, ei siis itselle, vaan kaksivuotiaan pituuskasvun huimat erot viime vuoteen ja ikuisen kokojen tiirailun jonkinlaisen harmonian aikaasaamisesta on kyse.

Meillä on ollut ilo löytää ystävällisen vinkin kautta erinomainen ompelija, joka loihtii vähän niukiksi jääneet untuvatakit ym. talvivarusteet jälleen sopiviksi. Minun tarvitsee vain hakea kankaat joiden avulla haluan "taikatempun" toteutuvan. Näin vältyn juuri tänä talvena kaiken uusimiselta, katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen missä koossa mennään. 

Omat tamineet saavat myös ompelijan avulla uutta ideaa ja muotoa. Lammasturkkikin saanee vihdoin uudet napit ja korjatun kauluksen. Taaperolle olen piirtänyt edellisen jo reippaasti pieneksi jääneen haalarin mukaan kaavat, joista uudella kankaalla ja pienillä yksityiskohdilla saa kivan uuden vastaanvanlaisen sekä hyvin uniikin version. Yksiosainen haalari on kuitenkin se kaikkein helpoin sujauttaa päälle.

Toivotaan rapsakoituneen kelin jatkuvan, sillä hitunen talvimieltä syksyn päätteksi olisi tarpeen. Glögin tai kuuman mehun juomisen voisi aloittaa jo nyt. Vuotta jäljellä enää reilut kaksi kuukautta, pitäisi ehtiä tehdä yhtä jos toista... 

Ensin tamineet kuntoon ja sitten toimimaan. Toivotaan loppuvuodelle vielä kaikkea hyvää;-)

Keep Calm and Love October

Totta tosiaan nyt on vielä aikaa totutella kohta alkavaan talveen. Syys kauneimmillaan ja totuttelu lämpimästi pukeutumiseen ns. aluillaan.

Hanskat esiin ja pipot ohuimmasta alkaen  pinoon, lyhdyt, tulitikut, valosarjat kaikkine solmuineen ja sotkuineen, kynttilät ja tuikkuastiat, vitamiinit, hunajapurkit, teepaketit ja haudutusastiat laitettu nekin ns. framille.

Pimeys sinällään jaksaa joka vuosi yllättää. Tosin minulle pimeämmät vuoden ajat ovat helpompia valoisiin nähden, sillä valon määrä lisää migreenitaipuvaisuuttani huomattavasti. Viileä keli ja pimeää niin sisäinen menninkäiseni voi hyvin.

Kesä nyt on kyllä kerrassaan upea, mutta jos ajatellaan asiaa niin että olemme tyytyväisiä kaikkiin neljään ihanaan vuodenaikaamme niin pärjäämme jo pitkälle.

So what jos vähän väsyttää ja siipi ajoittain painaisi vähän enemmän. Muutama hyvä vinkki jaksamiseen jonka ilokseni jaan muillekin on että juon runsaasti vettä ja kotitekoista luonnonjogortti/mustaviinimarja/mysli/

hunaja-smoothieta voileivillä herkuttelun sijaan, kunnon ruokaa kasviksia unohtamatta ja vahvan espresson nautin aamuisin sekä puolen pvän aikaan.

Ulos kannattaa mennä vaikka vähän tihuttaisikin, näin lämmin lokakuu on kaikista mahdollisista vaihtoehdoista virkistävin;-) 

Happea ja kosteutta iholle, muistetaan hoitaa itseämme in and out;-)

Kannattaa viimeistään nyt esim. kutsua tytöt koolle hyvän ruuan merkeissä ja  kysyä mitä kuuluu...

Leffailta

Idea omasta leffaillasta putkahti mieleeni viime viikolla seisoessani bussipysäkillä odottamassa tuttua bussiani keskustaan. Pysäkin seinässä oli mainos lokakuussa ensi-iltaan tulevasta Muumi elokuvasta, ja koska uskon taaperomme olevan elokuvakokemukseen isossa leffateatterissa vielä liian pieni, ainakin omasta mielestäni, ajattelin järjestää pojalle ihan oman elokuvaillan kotonamme.

Ensi-iltaan tietysti lähetimme asianmukaisesti kutsun mieheni  vanhemmille, eli mummille ja ukille, joilta matkanteko keskellä viikkoa tulisi kestämään vain 5 minuuttia. Tarjolle laitoimme kotona loihdittua  perunasalaattia hieman terveellisempänä ja kevyempänä versiona eli  capriksilla ja purjosipulilla höystettynä sekä keitettyjä kuorettomia nakkeja, ruisleipää, porkkasiivuja ja viinirypäleitä. Jälkiruuaksi oli sitruunaista moussekakkua.

Taitelin elokuvaliput permantopaikoilla jokaiselle meistä ja syönnin jälkeen katsoimme Muumijaksoja dvd-kasetilta neljä kappaletta perätystä. Viimeisen kohdalla alkoi keskittyminen vajaa kaksivuotiaalta kuten meiltä muiltakin jo valua unholaan, mutta se sallittakoon.

Kaiken kaikkiaan mukava ilta ja suosittelun arvoinen kotona vietetty leffailta. Kotona voi välillä esitellä uusia pikkuautoja ja yleisön jakamaton huomio on taaperolla hallussa;-)

Odotellaan vielä jonkun aikaa isoon leffateatteriin menemistä, ehkä sitten seuraavaan uuteen Muumi elokuvaan. Itseasiassa seuraava koitos on lähellä Sirkus Finlandian liput ovat hyppysissä, yhtään en tiedä sopisiko Sirkus jo mutta muistelen itse olleeni Sirkuksessa pienenä ja uudelleen olen mennyt joten kaipa se sopii ja pääseehän sieltä sitten kesken pois jos on meno on vielä liian huimaa.

Lasten Fashion Kirppis vkonloppu

Tällainen viikonloppu on siis tulossa ensi viikonloppuna. Tämä on erinomainen idea...
Jokohan täältä löytyisi ne kauan etsityt talvikengät joita ei olisi käytetty liikaa ja jotka olisivat laadultaan muutoinkin erinomaiset siis valmistettu niin laadukkaista raaka-aineista että ne todellakin kestävät ja ovat kelvolliset kierrätykseen. Kenkiä kun en ole aiemmin uskaltanut käytettynä ostaa.

Lasten vaatteiden Fashion-kirpparille Daisy & Doniin on valittu myyntiin huolella vain muutamia laadukkaita merkkituotteita ja tämänkin vuoksi suunnistan itse paikalle heti kun vain suinkin pääsen. Viime aikoina olen käynyt kirppareilla ainoastaan leluostoksilla ja olemmekin kartuttaneet huiman kokoelman pikkuautoja ja hienoja dinosauruksia. Harmiksemme Hietalahden kirppis ei ilmeisimmin enää tänä vuonna ole auki, senkin vuoksi kaikki tällaiset uudet tapahtumat ovat hyviä ja vilkastuttavat ilahduttavasti myös kivijalkakauppojen normaalia sesonkimyyntiä.

Saimme myös ns. kutsun tuoda hyväkuntoisia merkkivaatteita Daisy & Donin kirppistapahtumaan ja olen valikoinut kaapista vaatteita, joista suostun luopumaan vaikkakin kannatan kierrätystä erittäin paljon, muistot kun vain tahtovat viedä voiton järjen sanasta ja sen vuoksi tämä pakkaaminen on vaikeaa;-) Noh, kun muistojen laatikossa on muutamia ihanuuksia, jotka toki sinne jäävätkin, lähtee tällä kertaa kirpulle lahjaksi saatuja Armani Junior paitapuseroita, italialaisia Il Gufon neuleita ja untuvavaatteita, pipoja yms... lista on pitkä mutta maltillinen kuitenkin... kiertoon vaan reippaasti.

Luulenpa  ja uskon että viikonlopusta tulee kiireinen kauppaviikonloppu. Kannattaa mennä ainakin tutustumaan, fashion kirppis-tuotteiden lisäksihän kuten arvata saattaa, on valikoimissa vaikka mitä muutakin ihanaa vauvanvaatteista aina 16-vuotiaan kokoon saakka.

Mukavia löytöjä kaikille;-))

Askartelun iloa;-)

Seuraa Hand Made-osa 51.... Eli niin jälleen kerran ja edelleen olen tällä vkolla osallistunut yhdessä muiden asiasta innostuneiden energisten naisten kanssa askartelun saloihin vai sanoisiko pikemminkin luovuuden puuskaan;-)

Olemme " taikoneet" Bulevardille ihanaiseen Plume Story- liikkeeseen ovikransseja nimikkeellä less is more ja more is more, itse toteutan jälkimmäistä, joten tuloksena on hyvinkin runsaat ja koristeita notkuvat kestokranssit. 

Samaan kranssejen teon hengenvetoon Plumeen on myös loihdittu käsinkudottuja pipoja ja kaulahuiveja, ensi vkolla saapunee ensimmäinen erä " ibizamaista" tunikaa muiden vaateihanuuksien lisäksi. 

Koen itse käsillä tekemisen ilahduttavan rentouttavaksi, lopputuloksen suhteen on todettava, että vaikka makuja on moneksi, riittää että lopputulos on laadukkaasti ja hyvin toteutettu ja mitä taas visuaalisuuteen tulee jää nähtäväksi...

Huomenna ajattelin kokeilla onneani piparkakkujen leivonnassa ja nekin more is more-periaatteella eli täytteellä... Hmmm... 

Relaxing weekend;-)

Sofa makeover...;-)

Hmm... Taas uusi raita tussia ja töhryä ennen niin luonnonvalkoisen raikkaassa sohvassa. Tyynyt on jo käännetty moneen kertaan ympäri, tahranpoistoaineet Vanishit etunenässä kokeiltu aina sappisaippuaan asti josko ilmestyneet tuhrut häipyisivät jolleivat ikiajoiksi niin edes hetkellisesti.

Niin ihanaa kuin jälkikasvun touhuja onkin seurailla ja opastaa, tekee muutamat perustavaa laatua olevat sisustusasiat tuon tuosta ns. " kipeää".

Olen tänä syksynä osittain luovuttanut ja keskittynyt askartelemaan sen minkä pystyn tai tyytynyt hankkimaan muutaman kivan tyynyn kunnon muhkealla sisätyynyllä, jotta entinen ryhtiliike toteutuisi sohvan kannalta edes jotenkuten.

Väreiksi olen valinnut vuoden ympäri sopivia kankaita mausteisista väreistä tummaan petroliin ja tosiaan osan olen askarrellut itse käyttäen viimeistelyyn frillareunoja, hapsuilla ja pompuloilla. Näitä on saatavilla monenlaisia mm. nappitalosta Yrjönkadulta.

Suosittelen tätä puuhaa kaikille arki-iltojen iloksi ja viikonlopun kiitokseksi valmiiden tuotosten tuottaman ilon merkeissä;-)

Sohvan muutamat laikut ja söhryt eivät enää tunnu niinkään haittaavan, sitä paitsi istuinosuuden voi peittää luonnonvalkoisella pestävällä ja kestävällä kankaalla. 

Nykyisen sohvan " ylennys" osaksi makuuhuoneen sisustusta tapahtunee hetimiten kun jälkikasvu ymmärtää kankaan ja piirustuslehtiön eron...

Tiistaikaaos...

Huomenna on kuulemma ja varmaankin näin on, liikennekaaos. Noin 200 000 julkisen liikenteen käyttäjää joutunee keksimään liikennevälineen jolla päästä eritoten töihin tai mihin vain muuhunkaan menoonsa, näin siksi, että lakko uhkaa sekä metro-että raitiovaunuliikennettä ruuhkauttaen keskustaan tulevaa liikennettä pahemman kerran.

Itse käytän Veolian busseja, mutta nekin lienevät hyvinkin ruuhkaisia Ruoholahdesta keskustan suuntaan ja päinvastoin. 

Tänään oli julkisen liikenteen kaikki yksittäiset matkat euron per hlö. Ilmeisimmin tarkoituksena oli saada ihmisiä innostumaan joukkoliikenteen käyttämistä nykyistä enemmän yksityisautoilun sijaan. 

Loistoidea muuten, paitsi että itse esimerkiksi pääsin matkustajaksi vasta neljänteen keskustan suuntaan ajavaan bussiin. Ahdasta näytti olevan sentilleen perästä rattiin...

Miksi ihmeessä vuoroja ei tällaisessa tilanteessa voida lisätä kunnolla jotta yksityisautoiluun tottunut ihastuisi ikihyviksi käyttämään vastaisuudessakin esim. juuri bussiliikennettä... Ihmettelyni koskee myös huonon kelin kuten jokavuotisen ensilumen aikaa.

Toivon hartaasti että huomisen varalle mahdollisesti liikennöivään bussiliikenteeseen tämä parannus olisi tehty, sillä muussa tapauksessa kaaos todellakin odottaa ihan jokaista jolla minkäänlaista asiaa saaren ulkopuolelle sattunee olemaan.

Oi jospa olisi se pyörä hankittuna... Niin monta kertaa siitä on ollut puhetta. Pyöräni kun varastettiin pihaltamme vuonna 2003... Eihän tässä kauaakaan ole pohdittu asiaa... 

Almost a lookalike;-)

Kuten varmaan jo monet ovat kuulleet olemme saaneet hienovaraisen lupauksen ensilumesta jopa tänne pääkaupunkiseudulle tai kutakuinkin tännepäin eteläiselle rannikolle.

Ajatus herättää ensijaisesti kiireellisen talvikenkien hankinnan jälkikasvulle, sekä omien takkiongelmien konkreettista loppusilausta ja päätöstä. 

Oman karderoobin ryhmän asialliset vaatteet-kartuttaminen on tökkinyt pahasti. Inspiraatio on jäänyt kertakaikkisen puolitiehen, olen käynyt muutamassa liikkeessä, todeten etten ole mitenkään valmis satsaamaan itseeni pärjätessäni kuitenkin vanhoilla jo olemassa olevilla... Siis millä..verkkareita kun on... Minut jopa tunnisti herttaisen oloinen nuori nainen samoilla kutsuilla " urheilullisista" vaatteista. Niinpä. Kauas on tultu.

Noh, pikemmittä narinoitta pyysin ystävän mukaan kauppaan josko saisin mielipiteen mahdollisille hankinnoilleni. Suuntana siis puolituntisen verran luottoliikkeekseni tässä elämän tilanteessa nimeämäni Zara. Hyvin ajan hermoilla oli mallisto tälläkin kertaa, valikoimassa on kylläkin a;sta ö;hön josta täytyy poimia jyvät akanoista.

Burberry Prorsumin-malliston henkinen reilunmallinen ns. Italian sininen villakangastakki korkealla kauluksella sekä leveä villasekoitehuivi näyttävät million dollars- laadulta tosin erittäin huokeaan hintaan hankittuina- edellämainitun ihannoimani merkin tuotteet kun ovat hyvinkin liian ulottumattomissani.

Kokonaisuudessaan onnistuin mielestäni loistavasti nopealla aikataululla ja hyvin kohtuusummalla. Myös aina niin chic ystävättäreni allekirjoitti valinnat.

Kotona valmistuu tyyliin sopiva pehmeä alpakkapipo joten eikun ilmoja odotellessa...

Into the heart of Autumn

Hmm... Kalenterin sivut vaihtuvat ja viuhuvat toiseen, koittaa jatkuvasti uusi torstai, se hurja maanantai, ookoo keskiviikko ja perjantai... ihanaa viikonloppu alkaa ja seuraava omituinen tiistai ja katastrofaalinen keskiviikko ja siivouslauantai...

Hyvä kun saapuu päivä uus ei siinä mitään, päivät vaan hurahtavat kiitäen ohitse. Paljon suuria ja erittäin paljon aikaavieviäkin asioita olisi käytävä läpi ja saatettava päätökseen, kerkiääkö ja riittääkö yhdestä ihmisestä ihan kaikkeen. 

Riittää... Riitettävä yksinkertaisen puhtaasti. Niin olemme kaikki tulleet varmasti jollemme päivittäin niin ainakin viikottain huomanneeksi. 

" Keskity olennaiseen " olen monta kertaa saanut neuvoksi. Tänään sain rutkasti energiaa juuri ennen Plume-liikkeen avajaisia kun hupaisat sanonnat saivat meidät muutamat naiset hillittömään naurunkohtaukseen. Lahnapullat ( kalapuikot ) ja Ekpertti ( Ekberg ) sanat etunenässä jäävät elämään ikuisiksi ajoiksi muistojen hyviin lausahduksiin. 

Akkuja tulee siis ladata kiireen keskellä. Siinä kun yksi rentoutuu vaateliikkeen valintoja tutkaillessa, rentoutuu toinen herkutellen tai valokuvaten kiinnostavia kohteita, lataa akkujaa neljäs kuntoilemalla tai ulkoilemalla luonnossa. 

Itse rentoudun kun siltä tuntuu ja tilanne niin sallii. Annan kalenterin viuhua siinä sivussa. Ajasta ja sen kulumisesta on periaatteessa tullut vihdoin jopa rakas ja tärkeä osa elämää. Aikaa tulee arvostaa monelta eri kantilta.

Ajasta puheenollen, suosittelen kotimaista elokuvaa Mielensäpahoittajat. Sain mieheltäni avec-kutsun ensi-iltaan. Kerrassaan loistava ja suurelti ymmärrystä eri aikojen erilaisuuksien hyväksymiseen ja ymmärrykseen. 

Niinkuin jo totesin viuhukoon kalenteri, muistakaamme nauttia syksystä;-) Annetaan aikaa itsellemme ja toisillemme.  

Plume saapui Bulelle;-)

Bulevardin ihanat liikkeet ovat saaneet seurakseen uuden uutukaisen Plume-LifestyleShopin.

Sain olla mukana suunnittelemassa ja sisustamassa sekä stailaamassa Marrakech-tyylistä mausteisen värikylläistä ja lämminhenkistä sisustusliikettä. 

Plumen innovatiivinen yrittäjä Mervi Forström tarjoaa asiakkailleen sisustustuotteita pientavarasta ja huonekaluista aina kukkiin saakka. Laajan sisustusvalikoiman lisäksi saatavilla on erinäinen runsas valikoima kodin tarpeistoon sekä tuliaisrepertuaariin kuuluvia tuotteita.

Avajaiset Plumessa oli tänään klo 17 eteenpäin. Tarjolla oli mm. " Ekpertin " suolaisia kinkkupinaattipiirakoita, suussasulavia maccaronseja ja juustotikkkuja sekä juomiksi kuohuvaa holilla että ilman. Kofeiinikoukkuisena sain tuhdin kupin tummaa kahviakin;-)

Ilahduttavinta oli huomata miten lämpimästi naapurusto koko talossa ja korttelissa otti Mervin uuden liikkeen lämpimästi vastaan. Uudelle liikkeelle toivottiin kosolti onnea ja menestystä. 

Bongasin ilokseni jo itsekin muutamia juttuja jotka saatamme tarvita kotiin...

Plumen osoite on Bulevardi 15 vastapäätä maaliskuussa valmistuvaa hotellia. 

Avoinna ark. 10-18

La. 11-16 ja su 12-15 

Etiketti ajan henkeen

Sain ihastuttavan kutsun Mirvan Saukkolan  etiketti-kirjan julkistamistilaisuuteen.
Ilahduin aiheesta suuresti, sillä etiketit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, niitä on vain aika ajoin kovin vaikea saada toteutumaan haluamallaan tavalla, eli sillä mitä on itse oppina saanut ja oikeaksi ainoaksi " julistanut ".

Mirva onkin välttänyt juuri ikään kuin toistamalla samaa vanhaa armotonta jäykkää etikettikaavaa, kirjoittamalla erittäin loistavan etikettikirjan jota itse kuvaa nykyetiketiksi, toisin sanoen apua meille kaikille arjen eri tilanteisiin, kuinka eteen tulevista tilanteista voisi selvitä ja luovia kunnialla maaliin.

Ostin heti itselleni uutukaisen kirjan arvaten että tulen lukemaan sen melko hujauksessa. Näin kävikin ja ennen kuin pääsin edes puoleen väliin olen todellakin ymmärtänyt olleeni monta kertaa ihan hakoteillä itsekin...

Mirva kirjoittaa humoristisesti ja asiantuntevasti jaksottaen kirjan hyvin loogisesti ja monelle eri tyyppiselle lukijalle innostavasti. Aluksi käsitellään tervehtimiseen ja tutustumiseen, poskisuudelmiin ja kättelyihin liittyviä etikettioletuksia sekä todetaan se nykyetiketin mukainen oikea kohtelias etiketti.

" vaikka aurinko helottaisi zeniitistä, et varmaankaan sokeudu tai onnistu vahingoittamaan herkkää silmänympärysihoasi, vaikka ottaisit aurinkolasit hetkeksi pois nenältäsi "

Muun muassa tämä Mirvan toteamus sai kikatuksen aikaan, kuinkahan monta kertaa olen nähnyt ja kokenut vastaavaa, itsekin kirkkaalla auringonpaisteella syyllistynyt.

" Smokkijuhlien iloisuuden vuoksi niiden pukukoodin rikkominen on tavallista houkuttelevampaa. Smokkijuhlissa nainen voi laittaa kaiken kimalteen peliin. Paljetit, helmikirjailut, strassikorut ja kaikki muu harakkamainen koreilu on sallittua. Kenkien on syytä olla sirot, olivatpa ne sitten umpinaiset tai avokärkiset. Satiinin kaltaiset juhlavat materiaalit sopivat smokkijuhlaan mainiosti "

Olen itsekin monta kertaa antanut " neuvoja " kysyvälle miten pukeutua smokkijuhlaan ja onneksi olen osannut neuvoa oikein. Smokkijuhlasta puhuttaessa olen painottanut myös clutch-laukun sopivuutta kuin ns.nenä päähän.Vaatteeksi olen tyypillisimmin ajatellut pikkumustaa, ja Mirva toteaakin että hameen helma voi olla joko polveen saakka ulottuva tai lyhempi.

Kirjan loppupuolella on selkeä kooste ja vertailu pukeutumismokista, josko entiset mokasäännöt pitävät yhä pintansa. Näistä esimerkiksi paljettien käyttö päiväsaikaan, ennen oli sallittua melko lailla vain kabareetanssijoilla ja nykyään more is more-periaatteella eli anna palaa, niin paljon kuin mahdollista sitä parempi, mutta muutoin se mikä kokolailla oli ennenkin sopimatonta pätee tänäkin päivänä. Eli hääjuhlassa vain morsian voi käyttää valkoista asua, surun väri on musta eli tumma asu osallistuessa hautajaisiin, nainen bikineissä rantakahvilassa on edelleen no samoin kuin paljaat olkapäät kirkossa on vahva no... eli osallistuessa mm. hääjuhlaan, kirkkoa varten edes shaali peittämään olkapäitä..please minunkin puolestani.

Mirvalle suurkiitos ihanasta kirjasta ja etiketin päivityksestä. Tavat tosiaankin heijastavat vahvemmin kuin mikään muu, tässä muutoksen hurjassa vauhdissa luovimme kohti parempaa ja kohteliaampaa kanssakäymistä toistemme kanssa. Viestimet ja viestiminen ovat vieneet ja ikäänkuin unohduttaneet meiltä monelta hyvät tavat ja oikeanlaisen kommunikoinnin keskenämme.

Tämä kirja on ilo omistaa ja lienee hyvä lahjaidea monelle joka jo työnsäkin puolesta pääsee-ja joutuu osallistumaan monenlaisiin eri tilaisuuksiin. Meille muillekin, minulle siksi että voin tilaisuuden tullen ottaa hieman rennommin, jos minä tai joku muu ei tiedä kuinka asia hoidetaan, katsotaan opusta ja vaihdetaan vaikka mielipidettä.

Juhlahumua-We Love Lauttasaari

Eilen vietimme Lauttasaaressa perinteiseen tapaan Lauttasaari-päivää. Kuten jo aikaisemmin vannoin ja jotenkuten yritinkin vannomiseni toteuttaa jäi osallistumiseni Lauttasaarijuoksuun toteutumatta, lähipiiri tämän jo arvasikin ennen kuin minä, siltikin harmittaa kun oli trikoot ja tossut hankittuna iloisesti sävy sävyyn;-)

Juhlapäivä kuitenkin oli tapahtumiltaan hyvin monipuolinen, juoksun lisäksi repertuaariin sisältyi kirpputoria ja monenlaista erilaista kojua sekä paikallista yritystä esillä kaikille kiinnostuneille. Ruokatarjoilua, leikkejä, poniratsastusta ja iloista puheensorinaa ympäriinsä. Bongasin itse jo alkuviikosta Vector Lifestyle-liikkeen ikkunasta kivat Lauttasaariaiheiset mukit jo aikaisemmin huomionarvoisten tarjottimien, taulujen ja kangaskassien lisäksi.

 Nämä mukit voisivat olla loistava tupaantuliaislahja tai muu lahjaidea hyvin" lauttasaarelaistuneelle "henkilölle tai vasta saarelle kotiutuneelle/kotiutuvalle henkilölle. Miksei muki voisi olla läksiäislahjanakin loistava jos esim. muuttaa maasta tai vaihtaa kaupunginosaa ellei sitten toiseen kaupunkiin.

Kutakuinkin vuosi seuraavaan Lauttasaaripäivään. Jollei tässä tällä kertaa kiirehdi sen juoksun kanssa niin juuri ja juuri 12 kuukautta voisi valmistautumiseen olla hyvä aika. Mikäli selkä ei niksahda niin kuin tänä vuonna.... ei se niksahda jos vatsalihakset on kunnossa sanoisi reipas fysioterapeuttini iloisesti;-)) Niinpä...

Don't wear J with J ...;-))

Muistelen lämmöllä kauan sitten kuulemaani ns. Muotiohjeistusta jo hyvinkin taannoisella matkallamme Floridassa.

Ohjeistuksen antajana oli amerikkalaisen ystäväpariskuntamme rouva ja paikkana valtava jääkiekkohalli, jonne suostuin jo fiiliksen ja kokemuksenkin vuoksi lähtemään. Onnettomuudekseni saimme paikat aivan piippuhyllyltä ja korkeanpaikan kammoisena sain juuri ja juuri värin pysymään kasvoillani.

Hallissa lienee ollut edustettuna jos jonkinmoista pukeutumistyyliä, sillä iloinen  emäntämme totesi tietävänsä muodin saralta ainoastaan sen, että hyvänä ohjenuorana pukeutumisessa on muistaa " Never wear J with J " nyökyttelin silloin vain ihmetellen päätäni ja ensi tilassa mahdollisuuden tullen kysyin mieheltäni mitä ihmettä tämä nyt tarkoitti...? Tajuttuani ettei farkkuun tule pukeutua päästä varpaisiin-menetelmää noudattaen, ilahduin ja itseasiassa huvituin tästä totisena lausutusta ohjeistuksesta ikihyvikseni;-)

Muoti kun kulkee aalloissa, mikä esim. 70-80- luvulla on ollut must ja jäänyt 20-vuodeksi out on jonain päivänä juuri niin in kuin vain ikinä olla ja saattaa.

Ostin itsekin tämän kesän alesta Zarasta farkkuhaalarin eli olin aivan J with J- lookissa. Tähän kuitenkin on lisättävä, että tuunasin haalarin helteiden yltyessä hihattomaksi shortsihaalariksi... Lopputulos oli hieman liian nuorekas, joten tuunaus jatkunee edelleen jossain muodossa jossain vaiheessa mahdollisesti ensi kesänä tai aiemmin;-)

" Syysboottaus "

Huhgh... alkaa syys totesin palatessani vihaisten ampiaisten piinaamana maalta eilen illalla. Ihanaa olla taas kaupungissa varmaankin mietin miltei ääneen... noh, talossamme oli vesikatkos, jonka olin tietenkin unohtanut ja yöllisen tai aamuisen raikastavan vesisateen jälkeen aamu valkeni yhtä helteisen hellivänä kuin nyt viime aikoina olemmekin saaneet nauttia.

Vaikka illat pimenevät ja kello kulkee raksuttaa vieden viikot ja kuukaudet mennessään täytyy edelleenkin todeta kesän olleen ilmojen puolesta enemmän kuin hellivä, toisille suorastaan tukala. Olen viikonloppuisen orastavan ampiaiskauhun jälkeen kuitenkin taas kallistumassa mieleltäni syksyyn, sillä jokin siinä muodin parissa työskennelleenä kiinnostaa. Pitkät housut ja nilkkurit, jossain vaiheessa taas kivat saappaat ja nahkatakki, jonka päälle voi ilmojen viiletessä laittaa turkisliivin. Suorastaan silitän laatikossani lojuvaa isoa muodikasta pipoa ja järjestelen kaulaliinoja väreittäin kuriin eteiseen naulakkoon.

Kaikki olisi muuten hyvin ellei syksy toisi tulleessaan taas mieliimme ja olemuksiimme kiirettä ja kireyttä, on paljon velvollisuuksia ja aikatauluja, hoidettava perusteellisesti ikäviäkin velvollisuuksia. Kesällä mieli lepää, erilaiset ahdistuneisuudet kaikkoavat, on enemmän lomankin vuoksi aikaa perheelle ja ystäville sekä tärkeälle omalle itsellekin.

Kuin vain muistaisi elää päivät tasapuolisesti niin onnellisena kuin vain kulloinkin on mahdollista, vuodenajasta riippumatta. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan sopii kai mietelauseeksi tähänkin.
Syysboottaus on monella menossa jo täyttä häkää. Aluksi se kuitenkin vain koskee sitä ulkokuorta ja joillakin se valitettavasti jää vain siihen, olen luvannut itselleni että minä ulotan oman boottaukseni pintaa syvemmälle ja suosittelen vastaavaa muillekin.

Matkaan lähipäivinä hankkimaan itselleni alkavaa vesijumppaa varten sporttisen uimapuvun, Voquessa kun oli sellainen, jonka tyyliin kopsaan ulkoisesti jollain halvemmalla merkillä.

Mukavaa Boottausta kaikille;-))

Kirppislöytöjä Krunasta;-)

Olen aina ollut kiinnostunut kirppiksistä, markkinoista sekä hyvälaatuisten..noh merkkivaatteiden ja korujen kierrätyksestä muutoinkin kaikin puolin. Markkinoita on tullut koluttua muuten vain, ja aina ulkomailla, mutta kirppiksiltä voi tehdä tasokkaita löytöjä kotimaankin kamaralla.

Tänä kesänä tein muutamia loistavia löytöjä Kruununhaan Kruunukirpusta. Löysin mm. Donaldsonin vaaleansinisen Mikkibrodeeratun tikkitakin pojalleni sekä kummitytölle Osh-Koshin heleän vaaleanpunaraitaisen lappuhameen kummitytölleni. Molemmat näistäkin vaatteista aivan huippukuntoisia jo hyvän laatunsa johdosta, mutta ilmiselvästi myös siistin edellisen omistajansa vuoksi.

Nämä vaatteet voi sitten mahdollisesti myydä tai antaa vielä kerran eteenpäin. Kerrassaan loistava diili kaikille;-) 

Eteisessä pullistelee paraikaa suuri sininen Ikean kassi täynnä hyväkuntoisia lastenvaatteita lähdössä sekin kirpparille kokeilemaan onneaan. Katsotaan josko raaskin luopua mistään ihan oikeasti...mutta totuus on ettei kaikkea voi säästää ja poika kasvaa koko ajan. Noh, nähtäväksi jää;-))

Summer Feaver

Nautinnollista hellettä;-) Päätin helteiden alkaessa ja edelleen jatkuessa, että jätän turhan huitomisen sekä tuskastelun niin vähiin kuin mahdollista ja yritän ottaa irti lämmöstä sen mikä itselleni parhaiten sopii.

Tällä hetkellä onnea on hyvin onnistunut läpiveto asunnossamme, tähän käsittämättömän onnistuneeseen henkäykseen auttaa aamuinen viileys sekä kolme kappaletta pöytätuulettimia täydellä teholla. 

Yksi ihanuus on kunnon veden ja jääteen juonti. Maustan juomat sitruunalla, limellä sekä mintulla. 

Sallittu vähäpukeisuus saa myös mielen hersymään. Pikkutoppi ja lyhyet collegeshortsit, espandrillokset sekä erinäinen määrä bikini yläosia toimivat hyvin kotiasuista kävelyretkiin. Kaupungille on erinäinen määrä mekkoja.

Grillaushetket ystävien seurassa, sipukassien virkkaus, kynsien lakkaaminen punaisiksi, upeat kirpputori-ja alelöydöt, Muumimaailma, kesähäät, mansikkakakun valmistus, minttujäätelö ja niin monen monta muuta pientä asiaa jotka jo nyt saavat ihanuudessaan mielen haikeaksi, kun edes ajattelen niiden olevan sään puolesta ja kalenterikuukausien edetessä jo auttamattakin ohi...

Ehkei nyt vielä sentään. Onhan meille luvattu lämmintä lokakuulle saakka. Jopa siis pitkälle lokakuuta;-) 

Siihen asti aioin vaikka maailma kääntyisi ympäri nauttia elämästä. Hypin ilosta aina kun siihen on aihetta ja toteutan mallia " think positive" . 

Last Xmas I gave you my heart, Pikkkujoulut;-)

Sain ilahduttavan kutsun Pikkujouluihin, jotka pidettiin 4.7...kyllä, keskikesän oivaksi piristykseksi loistavassa seurassa purjehdushetki joululauluja kuunnellen ja herkullista lounasta syöden, samppanjaa mansikoilla unohtamatta..

 

 Kokka kohti Suomenlinnaa ja Kaivaria alkoi iloinen purjehdusretkemme..Täytyy aivan ensiksi todeta, että moneen vuoteen en ole ollut Helsingin edustalla merellä ja olin totaalisesti unohtanut kuinka upea kaupunki lähisaarineen meillä onkaan. Päivä sattui olemaan vielä kesän aurinkoisimpia, joten pilvettömältä taivaalta aurinko lämmitti somasti ja jo senkin puolesta kesäinen Helsinki oli upeimmillaan.

 

menú:

 

Mansikoita & samppanjaa

 

Janssonin kiusaus

Fetasalaatti

Voileipäkakku

 

Mansikkatäytekakkua

 

Kylläisinä ja hyvin tyytyväisinä palasimme Kruununhaan Pohjoisrantaan lähelle Ravintola Sipulia. Ihanainen emäntämme Liisa johdatti meidät sovituille jatkoille 4th of July-juhlan merkeissä. Ne juhlat jatkuivatkin sitten myöhään yöhön miltei seuraavaan päiväänkin;-))

 

 

Lämmin kiitos ihanainen emäntämme Liisa sekä kiitokset myös kaikille mukana juhlijoille.  Tämän paremmaksi on vaikea Pikkujouluja enää loihtia.

 

 

 

 

Jumpsuit speaking;-)

Vihdoinkin näitä saa ja vielä tämän värisenä;-) Viimeiset kuusi vuotta olen haaveillut vaatteista juuri tässä värissä ja muutenkin odottanut, että jumpsuit eli haalari olisi hieman helpommin löydettävissä. Nyt osui nappiin ja kokolailla täydellisesti osuikin.

Mistä muualta kuin jo aikaisemmin olen todennut eli Il Mercatinosta. Materiaali haalarissa on viskoosia ja haalaria voi muunnella arkisesta juhlavampaan esim. kenkiä ja koruja vaihtamalla. Il Mercatinon iloa ja kesää tihkuvat rekit suorastaan kutsuvat nauttimaan pukeutumisesta ja lämmöstä. Ihana Teija ilmoittikin että valikoimaa on paraikaa tulossa lisää. Uskon että toiveita voi jättää, tämän ihanuuden bongasin jo ensimmäisellä reissullani putiikkiin, Teija näytti aarteet kuvina ja arvasin että tämä haalari on se josta iloa riittää ns. klassikoksi saakka. Siis klassikoksi minuun makuuni.

Tähän korolliset nauhaespadrillokset sekä muutama koru kuten kuvassakin on tehty. Asukokonaisuuden tulee olla mukava sekä tarvittaessa vilpoisa, muunneltaessa siinä tarkenee kun asuun yhdistää pienen napakanmallisen villatakin, tai esim. upean leveän shaalin.

Vihjeeksi kaikille maximekkoa hakeville, Teijalla on aivan uskomattoman ihana halterneck-mallinen sähkönsininen maximekko...ken on hakenut kannattaa kiiruhtaa;-))

Carito Caro, Exclusively in Scandinavia and Europe/ Il Mercatino

Hand Made;-)

Tällä viikolla olen monen arkisen ja ikävänkin, mutta niin tärkeän paperityön ohella järjestänyt itselleni ja jo pelkästään psyykenkin kannalta loistavaa ja luovaa käsillä tekemisen iloa.

Olin valmiiksi suunnitellut jo jonkin aikaa sitten, tekeväni itselleni kivan juhlavan hiuspannan, johon kiinnittäisin lahjaksi saamani hienon helmikirjaillun kukkasomisteen. Ostin 2 rullaa karkeaa viskoosi/polyesteri-hopealankaa sekä hyvän pienehkön virkkuukoukun. Ajattelin että noin 5 cm levyinen hiuspanta näyttäisi hienolta, jos pantaan laittaisi vielä alas niskapuolelle nappikiinnityksen.

Kas kuinkas taas sitten kävikään se klassinen, " ei tästä takkia tullutkaan... vaan liivi "sillä niin sanottu neuloskäsialani  on sen verran tiukahko että, että huomasin tekeväni oivaa kimaltelevaa käsikorua. Miksei sekin käynyt. Mallasin ja mallasin, päättelin reunat ja vahvistin sivut sekä hain kätköistäni sopivan korukiven joka saisi toimittaa upean uuden käsikoruni napinvirkaa.

Parin hopealankarullan lisäksi ostin toffeenväristä Alpaca-lankaa pari rullaa. Idean langan ostamiseen sain haaveestani tehdä pojalleni sudenpentuhattu syksyksi. Eli jos nyt alan tehdä sudenpentuhattua saattaa tästä hyvällä lykyllä tulla hiuspanta tai kuten kerran aikaisemmin, yrittäessäni  virkata pannulappua teinkin hauskan kesäisen pipon. Pipo oli kyllä sekin kireähkö...

Onneksi luovuuden toteuttaminen ei ole tai sen ei ainakaan ole tarkoitus olla tiukkapipoista, joten kiinni kutimiin ja katsotaan mitä tästä syntyy;-))
Mukavaa viikonloppua;-)

Juhannus...

Koleaksi meteorologien luonnittelun mukaan luokilteltu keskikesän juhla osoittautuikin.

Pakkasin kiireessä maalle lähdettäessä mukaan vaatetta,  jossa kutakuinkin tarkenee siihen nähden, että kuraa, sadetta ja kylmää torjuttaisiin parhain mahdollisin tavoin. 

Jollain lailla Juhannuksen iloiseen kepeyteen kuuluisi automaattisesti lämpö, grillaus, auringonotto ja mukava seurustelu ystävien kesken. Tänä Juhannuksena nyt vain kävi näin, että ilmat olivat mitä olivat, loppu Juhannuksesta oli kuitenkin itse järjestettävissä oikealla asenteella.

Eli vaikka, kun saavuimme mökille satoi ja tuuli eikä sisälläkään ollut yhtä lämmin kuin kotona, olimme silti maalla ja Juhannus vasta aluillaan.

Onnistui grillaus, iloinen jutustelu, elokuvien katselu ja itseasiassa sateen ropinaa oli rauhoittava kuunnella ennen nukahtamista. 

Vaikka sade jatkui perjantain ja launtain innostuimme ulkoilemaan lähes normaaliin tapaan muutenkin. Päivän kohokohta oli edelleen grilliherkut; Halloum juustoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, kanaa, uusia perunoita ja kaiken kruunaavana jälkiruokana pehmeän suussasulavaa juustokakkua;-

Sunnuntaina oli aamusta alkaen jo luissa asti tuntuva hytinä. Olen hyvin viluherkkä, eikä siihen ollut tälläkään kertaa syy vierailemalla mökillä, uskon että olen vain tottunut lämpimiin lattioihin ja päälle 20 asteiseen kotiin.

Kun saavuimme iltapäivällä kaatosateen saattelemana Lauttasaareen, suorastaan jurppi koko koleus. Huh, onneksi Juhannus ei ole tämän pidempi.

Illalla kirjaa lukiessani untuvien välissä tunsin vihdoin kohmeisten jalkojeni lämpenevän, sade ropisi edelleen, tosin sama rauhoittava vaikutus kuin maalla ei toistunut. 

Hellisipä helle meitä kuitenkin vielä tänä kesänä. Tulipahan uusi kylmyysennätys rekisteröityä, vastaavanlaista koleaa Juhannusta kun ei ole koettu 30-vuoteen... Ei siis ihme jos paleli;-)

TeddyBear House

Äitini muisti ja muistutti tässä taannoin siivotessaan lelukasoja lattioiltamme kompastumisvaaran ehkäisemiseksi, että hänen kellarissaan on vuosikausia ollut minulle lapsena teetetty nukkekoti, jonka voisin ystävällisesti noutaa pois ja ottaa sen jollain tavalla käyttöön tai lahjoittaa eteenpäin.

Tosiaan, välillä se on käynytkin mielessäni, tosin hyvin harvoin, sillä saimme pojan eikä nukkekodit niinkään ole poikien perinteisesti poikien juttu.

Mutta koska tämä kotimainen minulle teetetty ja  itseasiassa todella hieno nukkekoti on kooltaan ja mittakaavoiltaan paljon kaupan nukkekoteja suurempi sain innoituksen loihtia poikamme nalleille ikioman talon.

Talon tarinaan liittyy huvittava juttu lapsuudestani, olisin nimittäin halunnut uuden Lundbyn nukkekodin valoineen päivineen, kattoikkunoineen ja terasseineen, mutta minulla oli jo olemassa Lundbyn perinteisempi ja yksinkertaisempi malli ilman valoja ja muita hienouksia.

Päätin ylhäisessä neroudessani istua nukkekotini päälle ja sanoa, että tarvitsin ehdottomasti uuden hajonneen tilalle... vaikka edes Joululahjaksi, enkä toivoisi sitten muuta. Suunnitelmat muuttuivat monimutkaisemmiksi, sillä olin rakenteeltani hyvin hoikka eikä Lundby antanut periksi millään.

Keksinkin ottaa ns. asistentin hommiin ja kilautin kaverilleni Kirsille josko hän istuisi toiselle puolella harjakattoa ja minä toiselle. Aikansa emmittyään Kirsi tuli hätiin. Ja saimme kuin saimmekin katon lysyyn. Kirsi hilpaisi hyvissä ajoin ennen vanhempieni tuloa kotiinsa.

Kerroin yksityiskohtaisesti miten kesken leikin talo oli humahtanut alas ikkunalaudalta ja kaaduin siihen päälle. Isäni joka stooria huvittuneena kuunteli, totesi että no ainakaan uutta noin helposti hajoavaa nukkekotia ei hankita.

Muutama kuukausi myöhemmin vanhempani kantoivat jotain painavaa laatikkoa kotiin tullessaan. Tyrmistys oli suuri kun sainkin luksusmallin sijaan käsintehdyn puisen nukkekodin joka kestäisi useammankin rysäyksen. Vasta aikuisiän kynnyksellä aloin arvostaa kuinka hienon ja uniikin lahjan sain.

Nyt olen ajatellut kunnostaa talon pojalleni, hänen nalleilleen ja milloin millekin leluille. Käytän kunnostuksessa maaleja jotka jäivät yli pojan huoneen maalamisen ja stailauksen jälkeen. Tekisi mieli maalata talo sisustaltaan sinisävyiseksi, mutta taidan hieman monivärisemmän tyylin kannalla kuitenkin. Alun perin taloa ei siis ole maalattu ollenkaan, kuitenkin haluaisin siihen hieman nallemaisuutta kun nyt pojan käyttöön on menossa muutenkin.

Huone huoneelta eteenpäin,  niinhän ne isommatkin projektit valmistuvat. Postaan kuvia sitä mukaa kun taloprojekti etenee...