Hand Made;-)

Tällä viikolla olen monen arkisen ja ikävänkin, mutta niin tärkeän paperityön ohella järjestänyt itselleni ja jo pelkästään psyykenkin kannalta loistavaa ja luovaa käsillä tekemisen iloa.

Olin valmiiksi suunnitellut jo jonkin aikaa sitten, tekeväni itselleni kivan juhlavan hiuspannan, johon kiinnittäisin lahjaksi saamani hienon helmikirjaillun kukkasomisteen. Ostin 2 rullaa karkeaa viskoosi/polyesteri-hopealankaa sekä hyvän pienehkön virkkuukoukun. Ajattelin että noin 5 cm levyinen hiuspanta näyttäisi hienolta, jos pantaan laittaisi vielä alas niskapuolelle nappikiinnityksen.

Kas kuinkas taas sitten kävikään se klassinen, " ei tästä takkia tullutkaan... vaan liivi "sillä niin sanottu neuloskäsialani  on sen verran tiukahko että, että huomasin tekeväni oivaa kimaltelevaa käsikorua. Miksei sekin käynyt. Mallasin ja mallasin, päättelin reunat ja vahvistin sivut sekä hain kätköistäni sopivan korukiven joka saisi toimittaa upean uuden käsikoruni napinvirkaa.

Parin hopealankarullan lisäksi ostin toffeenväristä Alpaca-lankaa pari rullaa. Idean langan ostamiseen sain haaveestani tehdä pojalleni sudenpentuhattu syksyksi. Eli jos nyt alan tehdä sudenpentuhattua saattaa tästä hyvällä lykyllä tulla hiuspanta tai kuten kerran aikaisemmin, yrittäessäni  virkata pannulappua teinkin hauskan kesäisen pipon. Pipo oli kyllä sekin kireähkö...

Onneksi luovuuden toteuttaminen ei ole tai sen ei ainakaan ole tarkoitus olla tiukkapipoista, joten kiinni kutimiin ja katsotaan mitä tästä syntyy;-))
Mukavaa viikonloppua;-)

Juhannus...

Koleaksi meteorologien luonnittelun mukaan luokilteltu keskikesän juhla osoittautuikin.

Pakkasin kiireessä maalle lähdettäessä mukaan vaatetta,  jossa kutakuinkin tarkenee siihen nähden, että kuraa, sadetta ja kylmää torjuttaisiin parhain mahdollisin tavoin. 

Jollain lailla Juhannuksen iloiseen kepeyteen kuuluisi automaattisesti lämpö, grillaus, auringonotto ja mukava seurustelu ystävien kesken. Tänä Juhannuksena nyt vain kävi näin, että ilmat olivat mitä olivat, loppu Juhannuksesta oli kuitenkin itse järjestettävissä oikealla asenteella.

Eli vaikka, kun saavuimme mökille satoi ja tuuli eikä sisälläkään ollut yhtä lämmin kuin kotona, olimme silti maalla ja Juhannus vasta aluillaan.

Onnistui grillaus, iloinen jutustelu, elokuvien katselu ja itseasiassa sateen ropinaa oli rauhoittava kuunnella ennen nukahtamista. 

Vaikka sade jatkui perjantain ja launtain innostuimme ulkoilemaan lähes normaaliin tapaan muutenkin. Päivän kohokohta oli edelleen grilliherkut; Halloum juustoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, kanaa, uusia perunoita ja kaiken kruunaavana jälkiruokana pehmeän suussasulavaa juustokakkua;-

Sunnuntaina oli aamusta alkaen jo luissa asti tuntuva hytinä. Olen hyvin viluherkkä, eikä siihen ollut tälläkään kertaa syy vierailemalla mökillä, uskon että olen vain tottunut lämpimiin lattioihin ja päälle 20 asteiseen kotiin.

Kun saavuimme iltapäivällä kaatosateen saattelemana Lauttasaareen, suorastaan jurppi koko koleus. Huh, onneksi Juhannus ei ole tämän pidempi.

Illalla kirjaa lukiessani untuvien välissä tunsin vihdoin kohmeisten jalkojeni lämpenevän, sade ropisi edelleen, tosin sama rauhoittava vaikutus kuin maalla ei toistunut. 

Hellisipä helle meitä kuitenkin vielä tänä kesänä. Tulipahan uusi kylmyysennätys rekisteröityä, vastaavanlaista koleaa Juhannusta kun ei ole koettu 30-vuoteen... Ei siis ihme jos paleli;-)

TeddyBear House

Äitini muisti ja muistutti tässä taannoin siivotessaan lelukasoja lattioiltamme kompastumisvaaran ehkäisemiseksi, että hänen kellarissaan on vuosikausia ollut minulle lapsena teetetty nukkekoti, jonka voisin ystävällisesti noutaa pois ja ottaa sen jollain tavalla käyttöön tai lahjoittaa eteenpäin.

Tosiaan, välillä se on käynytkin mielessäni, tosin hyvin harvoin, sillä saimme pojan eikä nukkekodit niinkään ole poikien perinteisesti poikien juttu.

Mutta koska tämä kotimainen minulle teetetty ja  itseasiassa todella hieno nukkekoti on kooltaan ja mittakaavoiltaan paljon kaupan nukkekoteja suurempi sain innoituksen loihtia poikamme nalleille ikioman talon.

Talon tarinaan liittyy huvittava juttu lapsuudestani, olisin nimittäin halunnut uuden Lundbyn nukkekodin valoineen päivineen, kattoikkunoineen ja terasseineen, mutta minulla oli jo olemassa Lundbyn perinteisempi ja yksinkertaisempi malli ilman valoja ja muita hienouksia.

Päätin ylhäisessä neroudessani istua nukkekotini päälle ja sanoa, että tarvitsin ehdottomasti uuden hajonneen tilalle... vaikka edes Joululahjaksi, enkä toivoisi sitten muuta. Suunnitelmat muuttuivat monimutkaisemmiksi, sillä olin rakenteeltani hyvin hoikka eikä Lundby antanut periksi millään.

Keksinkin ottaa ns. asistentin hommiin ja kilautin kaverilleni Kirsille josko hän istuisi toiselle puolella harjakattoa ja minä toiselle. Aikansa emmittyään Kirsi tuli hätiin. Ja saimme kuin saimmekin katon lysyyn. Kirsi hilpaisi hyvissä ajoin ennen vanhempieni tuloa kotiinsa.

Kerroin yksityiskohtaisesti miten kesken leikin talo oli humahtanut alas ikkunalaudalta ja kaaduin siihen päälle. Isäni joka stooria huvittuneena kuunteli, totesi että no ainakaan uutta noin helposti hajoavaa nukkekotia ei hankita.

Muutama kuukausi myöhemmin vanhempani kantoivat jotain painavaa laatikkoa kotiin tullessaan. Tyrmistys oli suuri kun sainkin luksusmallin sijaan käsintehdyn puisen nukkekodin joka kestäisi useammankin rysäyksen. Vasta aikuisiän kynnyksellä aloin arvostaa kuinka hienon ja uniikin lahjan sain.

Nyt olen ajatellut kunnostaa talon pojalleni, hänen nalleilleen ja milloin millekin leluille. Käytän kunnostuksessa maaleja jotka jäivät yli pojan huoneen maalamisen ja stailauksen jälkeen. Tekisi mieli maalata talo sisustaltaan sinisävyiseksi, mutta taidan hieman monivärisemmän tyylin kannalla kuitenkin. Alun perin taloa ei siis ole maalattu ollenkaan, kuitenkin haluaisin siihen hieman nallemaisuutta kun nyt pojan käyttöön on menossa muutenkin.

Huone huoneelta eteenpäin,  niinhän ne isommatkin projektit valmistuvat. Postaan kuvia sitä mukaa kun taloprojekti etenee...

Treenikausi alkoi, Lauttasaarijuoksu syyskuussa 2014;-)

 Sain Lauttasaari juoksua 6.9 koskevan haastavan vihjeen kotoa, asiasta viattoman innostuneen oloiselta ja virnuilevalta mieheltäni. Luin juoksusta hieman taustatietoa netistä  ja katsoin varmuuden vuoksi ajan edellisiltä vuosilta johon kärkijoukko naisten joukkueessa on juossut, jotta tiedän suurin piirtein mihin olen ryhtymässä.

Reitti kulkee vastapäivään melko lailla koko Lauttasaaren ympäri. Tällä hetkellä en suinkaan jaksa juosta tällaista matkaa yhteen pötköön, eli jotta saavuttaisin edellisiin vuosiin saavutetun kärjen aavistuksen yli 40 minuuttia per 10 km on treenit aloitettava nyt eikä viikkoakaan myöhemmin.

Sinällään tapahtuma on loistava ja iloinen Lauttasaarelaisten hyväksi järjestetty karkelo ja osallistun mielelläni reippaaseen kisaan. Omaan valitettavasti urheilussa liiankin  kovan kilpailuvietin, vietti saattanee olla peruja lapsuudessani harrastamastani suunnistuksesta, mutta koen sen auttavan monin eri tavoin ahkeruudessa ja periksi antamattomuudessa yleensäkin elämässä.Kävi miten kävi, löin jo kättä päälle siitä että osallistun. Ainakin treenaan ja mikä parasta treenaan vaunujen kanssa joten aika ei ole poissa pojan kanssa viettämästäni laatuajasta.

Trikoot, treenitakki, pusero ja lenkkarit sekä malttia aloitukseen, vähän kerrassaan, heinäkuussa tulisi pystyä juoksemaan kevyesti 5 km putkeen. Ajasta en ota stressiä ennen elokuuta. Kunnon verryttely alkuun ja loppuun... olikohan muuta... kaikki tipsit ovat tervetulleita;-))

Love at first sight;-)

Kävin tänään tutustumassa upean ja  lämminhenkisen Teijan putiikkiin Jätkäsaaressa ja se oli kuten arvasinkin rakkautta ensi silmäyksellä kaikkiin upeisiin uniikkeihin ja naisellisiin mekkoihin ja puseroihin, laukkuihin ja koruihin, joista kaikki on tehty käsityönä ja ovat siltikin hyvin kohtuuhintaisia, näissä tuotteissa on järkeä ja kauneutta kaikin puolin.

 

 Teija on liikkeensä ehdottomasti paras mainos ja näinkin hänet taannoin Kalhama-Piippo Galleriassa lastensairaalan hyväntekeväisyystapahtumassa, jollloin silmäni nauliintuivat ihanaan vihreään olkapäät paljaaksi jättävään puseroon. Lähdin kuitenkin kutakuinkin tapaamistamme seuraavalla viikolla Espanjaan hoitamaan isäni hoitosopimuksia kesäksi ja kaiken melskeen ja asiatulvan keskelläkin tämä pusero pyöri mielessä ulkomaillakin jatkuvasti...väri on juuri se jota rakastan kaikkein eniten...

 

 Noh, nyt kotiutuneena lähdimme vapaapäiväni kunniaksi pojan kanssa Jätkäsaareen" retkelle" ja kyllä kannatti;)) Ei vain siksi, että puseroa oli jäljellä vielä yksi kpl vaan siksi, että Teija otti meidät lämpimästi vastaan ihanaan putiikkiinsa. Ideana Teijalla on että tuotteet ovat sellaisia, joita muilla ei ole, tarjonta on hyvin järkevän hintaista ja design todella ajanmukaista. Lisäksi one size fits all on monessa tuotteessa avainsana, malleja on lisäksi samassa värissä muutama joten ne käyvät loistavasti monelle eri vartalotyypille.

 

 Tiedän jo mitä seuraavaksi haluaisin.... se jääköön salaisuudeksi sillä kappalemääriä ei ole paljon. Ladies pitäkää kiirettä ja käykää tekin tutustumassa;-))

Ainiin....Osoitehan on Tyynenmerenkatu 6 jälkimmäinen makasiineista;-) 

Hottest thing for Summer...

Vansit

Hmm... Puolitoistavuotias sai vkonloppuna lahjaksi jo toiset Vans-kengät. Jalka kasvaa yhtä kohisten kuin pikkumiehen pituuskin. Tällä hetkellä koko on 22 kutakuinkin kaikissa merkeissä.

Käydessäni Espanjassa hankin klassiset hyvin espanjalaistyyliset remmisandaalit joissa on hyvin tuettu joustava pohja. Sopivien pikkupojan kenkäparien lukumäärä eteisessä on kaventunut neljään, sillä sain kirpputorilla myydyksi kaikki muut syksyiset ja talviset jo ahtaat kengät. 

Vansit ovat nyt käytössä ahkerasti. Kengät tuntuvat tukevilta ja helpoilta huoltaa, pesukoneessa puhtaaksi ja taas uudelleen käyttöön. Väri on melko huisi, mutta perheen pojat olivat liikenteessä kaksin, joten tähän on syytä mukisematta tottua. Sitäpaitsi ne ovat väreineen päivineen ominta Vansia;-)

Jewellery Weekend;-)

Kutsuin joukon ihania naisia kotiimme lauantaina 24. ja sunnuntaina25.5 ns. Open House-periaatteella. Tämä tarkoittaa miehelle vapautta lähteä golfaamaan jo aamulla ja tulla kotiin kiirehtimättä neljän jälkeen;-)

Loistava idea ja ennenkaikkea sain asuntomme täyteen energisiä naisia, jotka kaikki olivat innostuneita teemasta eli tutustuvat kotimaisiin koruihin joiden parissa olen aloittanut uuden työni.

 

Tietysti kävimme ensinnäkin jokaisen kuulumisia läpi kuten naiset yleensäkin tapaavat tehdä, eli veikkasimme jääkiekon tulosta, sipaisimme kevyesti politiikkaa ja mietimme syvällisemmin kesämatkailun garderoobia... noh, paljon muutakin elämässä kun yleensä sattuu ja tapahtuu meille jokaiselle, eli on niin ylä-kuin alamäkeä. Toivottavasti kuitenkin enemmän hyvää, ainakin positiivista energiaa oli paikalla jo muutenkin helteisen sään kaveriksi kosolti.

Koruissa käytettävistä kivistä ja helmistä voi puhua vaikka kuinka paljon, jokaisella eri horoskooppimerkilläkin on omat onnenkivenkivensä. Agaatteja, ruusukvartseja, makean veden helmiä ja vuorikristalleja.... jokaiselle jotakin ja mikä tärkeintä jokaiselle naiselle omaan tyyliin sopivia koruja.

Korujen myötä toivotan kaikille hyvää alkanutta kesäkuuta;-)) Koristaudutaan kesäksi;-)



Galleria Kalhama-Piippo. Lastensairaalan hyväksi järjestetty tilaisuus, upeana puhujana Anne Berner.